Aidasta vai aidanseipäästä?

Torstai 14.8.2008 klo 17:18 - Pasi

Sisäministeriön kansliapäällikön nimittämiseen liittyvä soutaminen ja huopaaminen on nostanut keskusteluun kaksi erityistä aihetta. Presidentin valtaoikeudet sekä poliittisten virkanimitysten poliittisuuden.

Yleisesti ottaen en oikein näe, mitä tekemistä presidentillä on ministeriöiden virantäytöissä. Tosin olen edelleen sitä mieltä - toisin kuin ministeri Katainen - että presidentin valtaoikeuksien suhteen on isompiakin ongelmia kuin kansliapäälliköiden nimitysvalta.

Presidentin valtaoikeuksista keskustelu tässä yhteydessä vie huomion pois aiheesta, josta olisi todella syytä puhua, nimittäin virkamieskoneiston korkeiden tehtävien läänityspelin.

Nyt sisäministeriön kohdalla asiaa on tavattu uutisoida siten, että presidentti haluaa tukea "puoluetoveriaan" ja säilyttää paikan demareilla. Kertaakaan en ole havainnut, että asia nähtäisiin osana laajamittaisempaa demareiden heivaamisoperaatiota. Niinkin voisi minun puolestani kirjoittaa, näin asia on ja niin minäkin vaihtaisin porvarit demareihin jos valta olisi.

Tilanne on nykyisellään jos nyt ei kestämätön, niin varsin absurdi. Kulloisenkin valtatilanteen mukaan kytätään mahdollisuuksia vaihtaa edellisen ministerin valitsema virkamies oman maun mukaiseen, joka saa lähteä taas seuraavalla kierroksella.

Koska poliittinen valmistelutyö tehdään virkamiestyönä, olisi syytä siirtyä järjestelmään, jossa ministeriöiden korkeimmat tehtävät täytetään vaalikaudeksi kerrallaan ts. vallan vaihtuessa vaihtuvat myös virkamiehet.

Näin tulisi toteutettua täydellisemmin kansan tahto, kun koko koneisto (tai tärkeimmät postit) olisi poliittisen luottamuksen varassa. Eikä tarvitsisi käydä kissanhännänvetoa siitä, mitkä virkanimitykset saadaan tehtyä vielä seuraavankin vaalikauden ajaksi.

Pieni huomio vielä tuohon aiemmin linkitettyyn uutiseen. On arveluttavaa sanoa, että sisäministeri Holmlund on saanut esitykselleen koko valtioneuvoston tuen. Hallituksen käytäntönä kun on, että esittelevää ministeriä tuetaan virkanimityksissä aina. Yksimielisesti. Ei siinä tarvitse sen kummemmin tukea hankkia.

Lisää aiheesta: Esa Suominen.