Soitellen sotaan

Maanantai 21.12.2009 klo 12:25 - Pasi

Kööpenhaminan historialliseksi hehkutettu ilmastokokous päättyi. Tulosten puolesta kokous jäi historialliseksi vain epäonnistumisena. Kuvaava on kehittyvien maiden ryhmän pääneuvottelijan Lumumba Di-Apingin luonnehdinta lopputuloksesta: "Matalin kunnianhimon taso, mitä voi kuvitella".

Tavoitteiden täyttymättä jäämiselle on varmasti monia syitä. Ihmettelin sitä, että moni vaikuttaja valitteli YK:n sopimusmenetelmien vaatimusta yksimielisyydestä. Jotta sopimuksesta siis saataisiin sitova, pitää kaikkien jäsenmaiden hyväksyä se. Ei nyt sillä eikä millään, mutta jos Sudan ja Venezuela eivät hyväksy sopimusta, niin mitä sitten? Miten se estää kaikkia muita lyömästä kättä päälle?

Lopulta yksi syy nousee kuitenkin ylitse muiden: talous. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ei lyö perinteisen teollisuuden leiville. Tuttu Elinkeinoelämän keskusliittokin on huolissaan neuvottelutuloksesta. Ei siksi, että maailma tuhoutuu, vaan siksi, että nyt EU:n alueella toimiva teollisuus on muuta maailmaa heikommissa kilpailuasetelmissa. Niinpä niin.

Ajattelen, että miten kauan tämän rautalangasta vääntämisen pitää jatkua ennen kuin ymmärretään, miten perversseiden oletusten ja intressien varassa maailma pyörii? Tietellinen yksimielisyys ilmastotilanteen vakavuudesta on suhteellisen vankka, mutta me emme tee mitään, koska toimeen tarttuminen olisi huonoa businekselle. Pitääkö tällaista todella hyväksyä? Jos hiukan katselee ympärilleen ja kuuntelee, niin tämä ilmastoasia ei ole ihan ainoa juttu, jossa valtavia massoja ihmisiä kusetetaan pääoman tahdosta.

Ilmastokokouksen aikana pyörittelin myös ajatusleikkiä Yhdysvaltain viime vuosikymmenten sotahistoriasta. Toisen maailmansodan jälkeen oli päällä kylmä sota ja vastustajana kommunismi. Koelaboratorio Neuvostoliiton alkaessa yskiä ja lopulta kaaduttua ryhdyttiin sotaan huumeita vastaan. Kun siihen kyllästyttiin, alettiin sotia kansainvälistä terrorismia vastaan.

Kaikilla edellä mainituilla sodilla on yhteinen nimittäjä: vihollista on vaikea konkretisoida; vihollinen on kaikkialla. Mikäli sotaa voidaan pitää jollain lailla välineenä vallankäytölle, ovat tällaiset sodat mitä parhaimpia siihen tarkoitukseen.

Minä ehdotan, että rauhan nobelisti, presidentti Barack Obama aloittaisi uuden sodan. Sodan ilmastonmuutosta vastaan. Vihollinen - ilmaston lämpeneminen - täyttää samat ehdot kuin aiemmatkin viholliset, sitä on vaikea nähdä mutta se on kaikkialla. Mikä hienointa, tässä sodassa ei tarvita hifi-aseita eikä rynnäkkökivääreitä. Kukaan ei kuole, mutta maailma pelastuu.

Ongelmana on se, että yhdysvaltalainen aseteollisuus ei hyödy tästä sodasta mitenkään, ainakaan muutamaan seuraavaan kvartaaliin. Ehkäpä viimein voitaisiin näyttää lobbareille ovea (kohteliaisuudesta pitää kuitenkin ensin tarjota kahvia) ja ajatella vähän erilaisia eturyhmiä. Esimerkiksi maailmaa.

On aika nostaa leuka pystyyn, tarttua vieruskaveria kädestä ja käydä soitellen sotaan, jossa ei tarvitse ketään vahingoittaa.