Tavanomaisesti ymmärrettynä yksittäisen kansalaisen selonotto yhteiskunnallisen kehityksen kulkuun jää viihdetasoisten vaaliohjelmien katsomisen varaan. Porvarillinen tiedotuksen hegemonia rummuttaa "sitoutumattomuuden" savuverhoon kätkettyä ideologiaansa kulutussuuntautuvaan ihmismassaan.
Julkisen ja kaupallisen terveyssektorin osaavuuden tasoa on pohjustettu mielipidettä ohjaavilla kirjoituksilla jo vuosikausia. Konsultit ja mainostoimistot täydentävät myötämielisyyttä meon jatkamiseen.

Se jää viihdeohjelmien varaan, koska yksittäinen tavallinen kansalainen ei ymmärrä poliitikkojen puheista yhtään mitään...

Esimerkkinä käy hyvin tämä kirjoitus ja edellinen kommentti... :)

Sepä se, Puikko, sepä se.

Pointti on juuri se, että nykyään voidaan keskustelu pelkistää pariin asiaan.

1) Verojen alentaminen on hyvä asia, verojen korottaminen paha asia.

2) Julkinen palvelutuotanto on paha asia, koska se on tehotonta, kallista ja huonolaatuista. Yksityinen palvelutuotanto on hyvä asia, koska se on tehokasta, edullista ja laadukasta.

Näille kahdelle kohdalle on aika suuri kannatus. Kun niitä sitten toteutetaan ja se naapurustossa oleva päiväkoti suljetaan, ovat ihmiset kiukkuisia.

Kun joku poliitikko on sitten sitä mieltä, että ehkäpä tuota päiväkotia ei pitäisi sulkea, niin siihen vastataan, että "vastustat siis palvelujen rakennemuutosta (joka on hyvä asia) ja haluat korottaa veroja (joka on paha asia)". Sitten ollaan taas kiukkuisia.

Viihdeohjelmien tuella vaaditaan kaikki, mutta ei olla valmiita maksamaan siitä. Halutaan siis verot alas, palvelut ylös. Se ei ole mahdollista, mutta sen asian vääntäminen rautalangasta ei ole ihan kaikkien kannalta hyödyllistä.

Kyllä minä olen Puikon kanssa ihan samaa mieltä siitä, että medialukutaitoa vaaditaan aika paljon, että ymmärtäisi, mistä milloinkin on kyse. Erityisen vaikeaa on ymmärtää yhteys "kestävyysvajeiden", "rakennemuutosten", "kannustavuusohjelmien" ja miljardilukujen sekä juuri sen lähipäiväkodin välille.

Mutta nousisiko kiinnostus asioiden selvittämiseen sitten sillä, että vaihtaisi "kestävyysvaje"-termin paikalle termin "rahat ei riitä"?

Tuskin kiinnostus yksin sillä nousisi, mutta eikö sen nostaminen olisi hyvä aloittaa siitä, että edes ymmärrettäisiin mitä ja mistä puhutaan.

Puikko, olen nyt oikein miettinyt tuota mitä sanot. Se on tärkeä asia ja meikäläiselläkin on siinä paljon treenaamista. Toisaalta mua vaivaa, että mihin asti vastuu on puhujalla ja missä kohtaa vastuu siirtyy kuulijalle?

Kaikki asiat eivät ole niin järin monimutkaisia, mutta aika monet ovat. Sitten kun monimutkaisia asioita yksinkertaistetaan kovasti, niin paljon jää sanomatta ja selittämättä. Joskus mennään jopa vähän juksaamisen puolelle tai osatotuuksien puhumiseen.

Pari esimerkkiä:

1) Eduskuntavaaleissa 2007 voittava arpa oli tasa-arvotupo. Koulutetuille, naisvaltaisille aloille suunnattava "ylimääräinen" palkankorotus sai äänestäjien suosion. Kunnille (palkanmaksajille) luvattiin korvata ne korotukset, jotka ylittävät ns. yleisen korotuslinjan.

No niin, korotukset tulivat ja kaikki olivat tyytyväisiä. Mutta mitä sitten tapahtui? Korvausta kunnille ei ole koskaan kuulunut. Sen sijaan puheenjohtaja / ministeri Katainen haukkuu kunnat liian suuresta menokasvusta. Suurin osa kuntien menoista muodostuu palkoista.

Nyt moni niistä, jotka lämpimästi kannattivat tasa-arvotupopuheita ovat kiukkuisia, koska kunnat rahapulassaan sulkevat terveysasemia ja palvelujen taso heikkenee.

Tasa-arvotupo oli ihailtava slogan: se on yksinkertainen ja vetoava. Samaan aikaan vastaväitteet, joilla yritettiin todistaa että tuossa leikissä käy hullusti, perustuivat kuntien valtionosuusjärjestelmään, kunnalliseen työmarkkinaneuvottelujärjestelmään sekä yleisesti työehtosopimusperinteisiin.

Vastaväitteet olivat liian monimutkaisia, mutta miten tuollaiseen voisi vastata yksinkertaisesti, kun jotenkin kuitenkin pitäisi perustella? "Vastustamme koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkankorotuksia" on aika huono veto.

2) Veronalennuksista tykätään. Esimerkiksi joku keskimääräistä eläkettä nauttiva voi olla aivan huumassa kun telkkarissa sanotaan, että valtion tulovero laskee. Todellisuudessa tämä eläkeläinen ei ole vuosikausiin maksanut valtion tuloveroa killinkiäkään, eikä alennus vaikuta hänen verotukseensa.

Tämänkin selittäminen vaatii jonkinlaista pureutumista verojärjestelmään ja kestää ainakin niin kauan, ettei sillä pääse uutisiin. Lisäksi tekstistä tulee niin puisevaa, ettei kukaan sitä jaksa lukea.

Kuitenkin jos vaikka oppositio sitten sanoo, että veroja on alennettu liikaa ja ne rahat pitäisi käyttää vaikkapa kouluihin tai vanhainkoteihin, niin siihen vastataan, että "te siis haluatte kiristää eläkeläisten verotusta?".

Nämä on hankalia juttuja.